Eilen järjestetyssä 20-vuotisten Yhdysvaltain valtionlainojen huutokaupassa kysyntä jäi odotettua heikommaksi. Huutokaupassa myytiin 16 miljardin dollarin edestä velkakirjoja, ja korkotarjous nousi 5,05 prosenttiin. Tarjous-kattavuussuhde (bid-to-cover ratio) oli 2,46, mikä on alle kymmenen edellisen huutokaupan keskiarvon 2,60 . Heikko kysyntä nosti pitkien korkojen tasoa, mikä puolestaan painoi osakekursseja.
Pitkien korkojen nousu vaikuttaa osakemarkkinoihin usealla tavalla:
- Korkeammat lainakustannukset: Yritysten rahoituskustannukset nousevat, mikä voi heikentää investointeja ja tuloskasvua.
- Arvostustasojen lasku: Korkeammat korot pienentävät tulevien kassavirtojen nykyarvoa, mikä voi johtaa osakkeiden arvostustasojen laskuun.
- Kilpailu sijoituskohteista: Kun valtionlainat tarjoavat korkeampaa tuottoa, ne voivat houkutella sijoittajia pois osakemarkkinoilta .
Yhdysvaltain osakeindeksit laskivat eilen voimakkaasti valtiolainojen huutokaupan jälkeen ja päivästä muodostui heikoin yli kuukauteen: Dow Jones laski yli 800 pistettä, S&P 500 1,6 % ja Nasdaq 1,4 %.
Korkeammat pitkät korot voivat siis merkitä osakemarkkinoille lisääntyviä paineita, erityisesti korkoherkille sektoreille kuten teknologia ja kiinteistöt.

Jokaiseen kriisiin löytyy työkaluja
Keskuspankilla ja Yhdysvaltain hallinnolla on useita työkaluja hillitäkseen pitkien korkojen nousua, jos se alkaa uhata talouden vakautta tai osakemarkkinoita. Yksi keskusteluun palannut vaihtoehto on pitkien korkojen ohjaus, niin sanottu yield curve control (YCC), jota on aiemmin sovellettu esimerkiksi Japanissa.
Yhdysvaltain keskuspankki, Federal Reserve, voi pyrkiä vaikuttamaan korkotasoon useilla keinoilla. Ensimmäinen on sanallinen ohjaus eli viestintä siitä, että korkoja pyritään työntämään alaspäin. Toinen on vanha tuttu määrällinen elvytys eli pitkien velkakirjojen osto-ohjelmat, jotka suoraan painavat korkoja alas. Fed voi myös harkita aiemminkin toteutettua Operation Twistiä, jossa se vaihtaa taseessaan olevia lyhyitä papereita pitkiin, vaikuttaen näin pitkän pään korkoihin ilman taseen kasvattamista.
Yksi radikaalimmista vaihtoehdoista olisi yield curve control. Siinä keskuspankki asettaa tietylle pitkälle korolle enimmäistason ja sitoutuu ostamaan rajattomasti valtionlainoja pitääkseen koron sillä tasolla. Vaikka Fed ei toistaiseksi ole osoittanut valmiutta tällaiseen toimenpiteeseen, se on jälleen noussut esiin vaihtoehtona, mikäli pitkät korot alkavat uhata vakavasti talouskasvua tai rahoitusmarkkinoiden vakautta.
Myös Yhdysvaltain hallitus voi vaikuttaa tilanteeseen säätämällä valtion velanhoitorakennetta. Jos uusia liikkeeseenlaskuja painotetaan lyhyempiin maturiteetteihin, voidaan vähentää pitkien velkakirjojen tarjontaa ja näin helpottaa korkopaineita. Verotuksen ja fiskaalipolitiikan kautta hallitus voi myös vaikuttaa talouden kokonaiskysyntään ja inflaatiopaineisiin, mikä heijastuu edelleen korkotasoon.
Yield curve control olisi poikkeuksellinen askel ja signaali siitä, että normaali korkomarkkina ei enää kykene vakaaseen itsesäätelyyn. Sen mahdollinen käyttöönotto viestisi markkinoille, että korkojen nousu on muodostunut systeemiseksi riskiksi, johon on pakko puuttua poikkeustoimin. Tilanteen kriisiytyminen voisi laukaista osakemarkkinoilla korjausliikkeen, mutta todennäköisesti sekin osoittautuisi myöhemmin peruutuspeiliin katsottuna hyväksi ostopaikaksi.